2002

Kaksi suomalaista insinööriä, Ville ja Antti, uskovat vahvasti teollisuusyritysten liiketoimintaprosessien tehostamiseen.

Kylmänä tammikuun päivänä he jättävät uuden yrityksen rekisteröintilomakkeen ja kohottavat maljan lämpimällä oluella samppanjan sijasta, jotta yritys säästäisi rahaa. Rekisteröintilomakkeessa oleva nimi VILANT tulee heidän nimistään.

2003

Yrittäjät saavat ensimmäisen välähdyksen yrityksen tulevasta menestyksestä, kun he melkein kompastuvat projektiin, joka vaatii viivakoodeja kestävämpää ratkaisua. Tekniikaksi valikoituu RFID (tuolloin passiivinen HF).

Tavallaan hanke on yritykselle valtava onnenpotku, sillä se todella viitoittaa tulevaisuuden reitin. Tällöin teknologia on kuitenkin kaikkea muuta kuin huippuunsa hiottua, joten kuoppia tiellä ei voida välttää. Asiakkaan tuskan lievittämiseksi järjestelmän mukana toimitetaan kipulääkettä (eli suomalaista vodkaa).

2004-2005

Vaikka GS1 ei ole vielä ratifioinut EPC-standardia UHF-RFID:lle, ensimmäiset UHF-RFID-lukijat tulevat saataville. Tämä mahdollistaa Vilant Systemsin ensimmäisen saapuvan tavaran logistiikkaan liittyvän projektin toteuttamisen. Eikä tämä ole mikään pikkujuttu. Asiakas on ABB, ja toteutuksesta tulee vertailukohta monille myöhemmille toimijoille.

Vuosi 2005 on tärkeä vuosi Suomen RFID-historiassa, sillä silloin perustetaan RFID Lab – voittoa tavoittelematon järjestö teknologian edistämiseksi. RFID-laboratorion ensimmäisinä vuosina Vilant Systemsillä on tärkeä rooli toiminnan organisoinnissa. Kuvassa on Antti ja Softronica-yrityksen HF-RFID-lukija.

2006

Kaikki hyötyvät, kun GS1 standardoi teknologian – tämä madaltaa investointien esteitä. Koska EPC Generation 2 UHF-RFID-standardi otetaan käyttöön vuonna 2006, suuri osa vuosien 2004 ja 2005 aikana tehdystä työstä heitetään roskakoriin ja valtava urakka alkaa alusta.

Vilant Systemsillä yrittäjät ovat aina heittäytyneet täysillä työhönsä. Kuvassa on aamuyön tunteina valmistunut UHF-RFID-portti vuodelta 2006, sekä sen luoja.

2007-2009

UHF-RFID-markkinat alkavat vihdoin muodostua, kun alalla on ratifioitu standardi jota seurata. Mukana on tunnisteiden valmistajia, sirujen valmistajia, lukijavalmistajia ja integraattoreita. Jopa suuret yritykset, kuten Oracle ja IBM, yrittävät luoda RFID-väliohjelmistoja. Vilantin TURNKEY-ratkaisutarjonta näyttää kiinnostavan valikoitua suuryritysten segmenttiä, mutta markkinat Suomessa ovat rajalliset. Vuonna 2008 jo 40 prosenttia liikevaihdosta tulee viennistä.

Tässä vaiheessa yrityksellä on jo yli 10 työntekijää, mutta yrittäjät ovat silti täysillä mukana käytännön työssä – sekä projektiasennuksissa että uusien toimistotilojen siivoamisessa.

Kun yritys on pieni, pitää koko tiimin antaa itsestään 150 %. Ei ole helppoa luoda kulttuuria, joka sallii kokeilun sekä satunnaisen, mutta tarpeellisen erehtymisen; kulttuuria, joka kannustaa ihmisiä puhumaan avoimesti ja kulttuuria, joka sallii tiimin pitää hauskaa työn ohella. Kun johto kuitenkin pitää kiinni jatkuvasta, rehellisestä viestinnästä, järjestää vapaa-ajan toimintaa ja osallistuu jokapäiväisiin tehtäviin, tällainen kulttuuri voi syntyä. Edelleen tänä päivänä sitä arvostetaan ja vaalitaan Vilantissa.

2010-2012

Vuoden 2009 taantuman jälkeen yritysten budjetti alkaa nopeasti karttua takaisin. Tämä merkitsee sitä, että Vilantin on vuonna 2009 tapahtuneen hidastamisen jälkeen kiihdytettävä vauhtiaan nopeammin kuin koskaan vuonna 2010. Liikevaihto kasvaa 100 %  ja lyhyessä ajassa yritykseen tulee paljon uusia työntekijöitä.

Vuonna 2011 yritys on todella valmistautunut kansainvälisille markkinoille; Ruotsi ja Sveitsi ovat tärkeimmät kohdemarkkinat. Swisscom Auto-ID Services AG:n (joka on tuolloin Swisscom AG:n tytäryhtiö) osto tekee Vilantista yhdessä yössä mikromultikansallisen yrityksen. Vaikka se on edelleen suhteellisen pieni yritys, sillä on erittäin osaava tiimi, joka palvelee kansainvälisiä markkinoita monimutkaisissa UHF-RFID-hankkeissa.

Ja vaikka joukossa on jo aiemmin ollut kansainvälisiä kollegoita, pitää yhtäkkiä kokonainen sveitsiläinen tiimi integroida suomalaisiin tapoihin. Onneksi hekin ovat sydämeltään insinöörejä ja myös ulkoilmaihmisiä.